Hornettien korvaaminen

Julkaistu Keskisuomalaisessa 1.4.2019

Hornettien suorituskyvyn korvaaminen on seuraavan eduskuntavaalikauden merkittävin yksittäinen hanke. Sen mittaluokka on 7–10 miljardia euroa. Hornetin elinkaari päättyy 2025–2030, ja siihen vaikuttavat lentokoneen rakenteellinen kestävyys, varaosien, vaihtolaitteiden ja huollon tuotetuen päättyminen muiden käyttäjämaiden luopuessa kaluston käytöstä sekä Hornetin suorituskyvyn heikkeneminen suhteessa turvallisuusympäristössämme tapahtuvaan kehitykseen. 

Hornettien hankinta vahvisti aikanaan Suomen kuulumista läntisten maiden yhteisöön ja mahdollisti Suomen turvallisuuspoliittisten ja kauppapoliittisten suhteiden syventämistä Yhdysvaltoihin ja länsieurooppaan ja käytännössä Yhdysvalloista tuli Suomen tärkein kahdenvälinen yhteistyökumppani puolustuskysymyksissä. Hankinta tuki voimakkaasti Suomen  teknologista kehitystä ja täysmääräiset vastakaupat myönteisesti kauppapolitiikkaa.

Hävittäjähankinnan tarpeesta tuntuu vallitsevan selvähkö yksimielisyys, mutta lukumäärästä lienee eri näkemyksiä riippuen puolueesta. Hävittäjien suorituskyvyn korvaaminen on merkittävä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen päätös. Turvallisuusympäristömme on muuttunut selvästi haasteellisemmaksi sitten vuoden 1992 Hornet-päätöksen. Tilanteen muutos ei suinkaan tue hävittäjämäärän vähentämistä, mieluiten päinvastoin. Hävittäjähankinnalla on valtava merkitys uskottavan puolustuskykymme ylläpitämisessä. Sotilaallisesti liittoutumattomana maana suorituskykyhankkeen kumppanimaan valinnan merkitys on Suomelle erityisen keskeinen.

Hornettien täysimääräisen suorituskyvyn korvaaminen edellyttää saman suuruista hävittäjähankintaa. Uudet hävittäjät tulevat olemaan taistelukyvyltään tehokkaampia ja kykenevät vastaamaan ympäristössämme tapahtuvaan asejäjärjestelmien kehitykseen. Ne eivät kuitenkaan ole nykyisiä hävittäjiä nopeampia eikä toimintasädekään poikkea juuri Hornetista. Hävittäjän toimitasäde on 500 km. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa pitää kyetä operoimaan samanaikaisesti kahdessa operaatiosuunassa. Yhdessä operaatiosuunnassa tarvitaan useita neljän koneen osastoja. Mielestäni tulee lähteä siitä, että koko Suomea puolustetaan. Tietty osa koneista on aina huollossa, joten matemaattisesti on helppo laskea paljonko niitä tarvitaan.

Meillä pitää olla tulevaisuudessakin kyky koko ilmatilamme hallintaan, maa- ja merivoimien taistelun tukemiseen sekä kauaskantoiseen tulivaikutukseen ja siten tuleva kalusto pitää olla moderneja monitoimihävittäjiä. Kykyä ei voi mitenkään korvata ilmatorjunnalla ja miehittämättömillä ilma-aluksilla. Koneen potentiaali ja joustavuus ovat avaintekijöitä, jotta hankittavalla koneella kyetään operoimaan uskottavasti vähintään 2060-luvulle saakka. Sen pitää siis olla ensilinjan hävittäjä vielä silloinkin. Kuten Hornetkin on edelleen.

Hornet-kaluston korvaavalla suorituskyvyllä on kyettävä vastaamaan jatkuvasti kehittyvän toimintaympäristön muutokseen, mikä edellyttää monipuolista ja laaja-alaista kykyä reagoida vaihteleviin tilanteisiin. Sen on kyettävä toimimaan kaikissa olosuhteissa, kaukovaikuttamaan täsmäasein, oltava tunkeutumiskykyä, omattava hyvät sensoriominaisuudet ja pystyttävä integroitumaan muihin järjestelmiimme. Ja omattava merkittävä kehityspotentiaali tulevaisuuteen.

Hävittäjien lukumäärällä ja niiden kyvykkyydellä on molemmilla merkittävä vaikutus kriisien ennaltaehkäsykykyyn ja Suomen  puolustusjärjestelmän uskottavuuteen ja suorituskykyyn. Pitäkäämme puolustuskykymme uskottavana myös tulevaisuudessa. Se on yhteiskuntamme kivijalka.