Snowbirds

Julkaistu Palokka-lehdessä 25.11.2017

Olin aina halunnut käydä Floridassa. Tuossa suomalaisten eläkeläisten unelmapaikassa, jossa sää on leppeän lämmin, aurinko paistaa, golfviheriöt ovat silkin pehmeitä ja liukkaita, Suomitalolla karaoke soi ja kansa viihtyy. Suomen kesä ei ollut niitä parhaimpia ja syksyn räntäsateiden alettua olin jo varsin kypsä lähtemään. Ei muuta kun kamat kasaan ja nokka kohti Palm Beachia, yhdessä ketjukaveri Erikssonin Eskon kanssa. Suora 11 tunnin lento Hesasta ”finskillä” Miamiin säästi kummasti aikaa ja vaivaa. Savolinin Reijo ei jaksanut odottaa, vaan oli lähtenyt jo pari viikkoa aiemmin varailemaan kämppää, mikä Jyväskylän kokeneimman kiinteistömogulin rooliin sopikin mielestäni oikein hyvin.

Floridan niemellä, aivan Palm Beachin tuntumassa, sijaitsee Yhdysvaltain suurin suomalaisyhteiskunta, Lake Worth ja Lantana. Alueella asuu vakituisesti noin 20 000 suomalaista – vanhoja ja uusia siirtolaisia. Floridan suomalaisyhteiskunta sai alkunsa jo viime vuosisadan alkupuolella, kun Pohjanmaalta Yhdysvaltoihin muuttaneet tytöt ja nuoret naiset olivat piikoina miljonääreillä. Jäivät sittemmin asumaan ja muualtakin amerikansuomalaisia siirtyi sinne, Floridan aurinkoon toisten suomalaisten luo. Tänään siellä monet suomalaiset viettävät elämänsä mukavaa ehtoota ja toiset tekevät bisnestä. Asuimme Hypoluxon pikkukaupungissa, joka on ihan Lantanan vieressä. Snowbirdien (=talveksi Floridaan muuttavat) syysmuutto oli meneillään. Kolmannes asunnoista oli vielä tyhjillään.

Miamin kentällä meitä oli vastassa suomalaismies, -hovikuski Vesa limusiinilla.  Helppo oli siis saapua, julkinen liikennehän ei siellä ole aivan huipussaan. Suomalaiset auttavat toisiaan ja niin toki pitääkin, konkarit neuvovat noviiseja. Yhteisöllisyys suomalaisten kesken oli silmiinpistävää. Yhteisiä kahvi- ja rupatteluhetkiä suomalaisen leipomokahvion terdellä joka aamu. Satoi vettä laskeuduttuamme, ja aika rajusti. Kun siellä sataa niin oikeasti sataa. Mutta sitten paistoikin aurinko! ja golfkentät kuivuivat parissa päivässä.

Siis 10 päivän reissu, ja aika meni kuin siivillä. Pari päivää golffia, päivä Atlantilla kalassa, Markkasen Miami-Chicago korismatsi, Barkovin Florida-Tampa lätkäpeli, tennistä, Miami Beachia, presidentti Trumpin hulppeaan kesäasunto Mar-a-Lagoon tutustuminen (vain ulkoa päin), kahvittelua suomalaisten kanssa ja maileittain automatkaa Reijon esitellessä Palm Beachia ja Miamin piirikuntaa. Hänhän oli jo viidettä talvea Floridassa, joten erinomainen opas meille.

Mielikuviemme Amerikassa ei ole varaa sairastaa, ei ajaa kolaria ja koulutus on mahdollista vain varakkaille. Ei se aivan näin ole. Terveydenhuolto siellä perustuu vakuutukseen, jonka työnantaja maksaa kokonaan tai osittain (on osa palkkaa). Obamacaren ansiosta ne, joilla ei ollut vakuutusta pääsivät sen piiriin (10% kansalaisista). Kaikki 65 vuotta täyttäneet ovat lähes ilmaisen terveydenhoidon piirissä (kuukausimaksu 100 USD/kk otetaan pois eläkkeestä, jonka jälkeen kaikki lähes ilmaista, lääkkeet, kuntosalit, lääkäri 10 USD/kerta ja erikoislääkäri 50 USD/kerta). Vaikka ei olisi vakuutusta, niin sairas viedään sairaalaan ja hoidetaan.

Yliopistokoulutus on maksullista, lahjakkaat lapset voivat päästä yliopistoon stipendien ja lahjoitusten avulla. Erityislahjakkuudet, kuten hyvät urheilijat, suorastaan haalitaan yliopistoon.

Presidentti Trumppiin ja hänen tekemisiinsä suhtaudutaan kahtiajakoisesti. Yleinen asenne on se, että älkää te vierasmaalaiset puuttuko meidän asioihin, vaan antakaa Trumpille aikaa näyttää mihin hän pystyy. Monesti yrittäjät ovat tyytyväisiä häneen, uskovat saavansa vielä lisähelpotuksia verotukseen.

Yleisesti ottaen amerikkalaiset ovat suuripiirteistä ja rentoa väkeä ja etenkin amerikansuomalaiset ovat. Mukavaa porukkaa ja oli tosi kiva ja niin rentouttava reissu. Ei snowbirdinä varmaankaan ole lainkaan hassumpi olla!

Seniorit on iloinen asia

Kuinka tuttua meille onkaan, että mummi hälytettiin lastenhoitoon ja vaari vie pojat kiekkotreeneihin kun itse on töissä. Seniorit ovat yhteiskunnassamme tärkeä voimavara, heillä on vahvaa kokemusta, tietotaitoa ja henkistä pääomaa. He tukevat yhteiskuntamme toimintoja kolmannen sektorin roolissa. Kuitenkin kolme ikääntynyttä neljästä kokee tulevansa kohdelluksi kolmannen luokan kansalaisena. Kyllä meidän tulee antaa senioreille se arvostus mikä heille kuuluu, kuunnella heitä ja puhua heidän asioistaan nykyistä avoimemmin.

Vanhuspalvelulaki tuli voimaan 2013. Sen tarkoituksena on turvata kaikille hyvä vanhuus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) seuraa sen toimeenpanoa. THL:n selvitysten mukaan iäkäs henkilö saa Jyväskylässä kiireelliset sosiaalipalvelut ja ei-kiireelliset selvästi muita kuntia paremmin.

Samoin odotusajat omaishoidon tuessa ja asunnon muutostöissä ovat muihin verrattuna selvästi parempia ja tehostettua palveluasumista on riittävästi.

Toisaalta kuntamme on kyselyn mukaan budjetoinut riittämättömästi rahaa yli 65-vuotiaille omaishoidon tarvitsijoille, ja omaishoitajien tukea ja palveluita on riittämättömästi. Ikääntyneelle suunnattua kotihoitoa on kohtuullisesti, ja kunnassamme on varauduttu ikäasumisen uusiin ratkaisuihin (palvelualuemallit, yhteisöllisen asumisen ratkaisut). Eli meillä on jo paljon hyvää, vaikkei asioista juuri puhuta, mutta kehittämistä jatkettava.

Suomalaiset elävät pidempään ja pysyvät terveenä kauemmin kuin koskaan aikaisemmin. Yli 65-vuotiaiden määrä Jyväskylässä oli vuosituhannen vaihteessa 15 % koko väestöstä. Nyt se on 17 % ja ennustetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä 22 %:iin eli heitä on silloin 33 000.

Jyväskylän taloudessa on valoisin kevät pitkään aikaan. Saimme taloutemme tasapainoon ja maksamme velkaa pois. Väestön ikääntymisestä johtuva kulujen kasvu on kuitenkin suuri haaste tulevaisuudessa julkiselle taloudelle.

Otetaan siis jatkossa seniorit nykyistä paremmin huomioon ja pidetään he mukana. Henkisesti hyvinvoiva ihminen haluaa luonnollisesti pitää itsestään huolta ja hyvinvoiva vanhus on yhteiskunnalle syrjäytynyttä paljon edullisempi. Ennaltaehkäisevä toiminta on tärkeätä, tuetaan eläkejärjestöjen toimintaa. Pidetään heille kulttuuri- ja liikuntapalvelut, joukkoliikenne, kuntosalit ja uimahallit edullisina. Keksitään uusia toimintamuotoja; Huhtasuon senioritalon ja viereisen koulun yhteistyö on tästä oiva esimerkki. Pidetään seniorit iskussa!

Jyväskylä jyrää!

Viime vuoden lopulla kirjoittelin palstallani hyvillä mielin, että ”Jyväskylän vuoden 2017 budjetti saatiin historiallisen ainutlaatuisen helposti ja hyvässä yhteisymmärryksessä kasaan. Kertaakaan ei valtuustossa äänestetty ja käsittely kesti vain 10 minuuttia. Se on hyvä budjetti, osoittaa aivan upeata vastuunkantoa ja yhteistyötä niin poliittisen- kuin virkakoneistonkin kesken. Velkaa maksetaan pois.”

Ja nyt homma jatkuu; talous saatiin tasapainoon jo viime vuonna, vuotta aiemmin kuin tavoite oli. Ei otettu enää lisää velkaa, vaan lyhennettiin jo vanhaa. Vuosikate kattoi poistot ja budjetti oli ylijäämäinen. Kaikki kolme talouden tasapainokriteeriä täyttyivät, olemme harvinainen kaupunki Suomessa. Eli kaupungin talous on nyt todella tasapainossa! Pääsyinä tähän hienoon tulokseen olivat suunniteltua paremmat verotulot, valtionosuuksien kasvu ja maanmyynnin oletettua parempi tulos. Se, että valtiovalta ei leikannut valtionosuuksia, antoi hyvät lähtökohdat talouden tasapainottamiselle.

Toki suurin kiitos kuuluu kaupungin henkilöstölle kautta linjan, ja myös luottamushenkilöille. Nyt vaan ei sitten saa antaa löysiä. Saman linjan on jatkuttava, toimintoja on tehostettava, uusia käytänteitä otettava käyttöön, hyödynnettävä digitalisaatiota, katsottava tulevaisuuteen, on pysyttävä yhteiskunnan kehityksessä mukana. Tulevan valtuuston pitää jatkaa samalla linjalla.

Paljon muutakin hyvää on liikkeellä. Tikkakoskelle valmistuu lähiliikuntapaikka, Palokkaan rakennetaan kovaa vauhtia asuntoja, Kankaan alueen kehittäminen on lähtenyt liikkeelle, samoin keskussairaalan rakentaminen. Hippos2020-hanke etenee vastustamattomasti. Tulemme saamaan Pohjoismaiden monipuolisimman liikuntakeskuksen ja näin vahvistamme asemaamme maan johtavana liikunta- ja hyvinvointikaupunkina. Lukiokoulutus tullaan palauttamaan entiseen loistoonsa ja luulenpa jotta myös musiikkisalihanke lähtee liikkeelle.

Hyvältä näyttää! Eiköhän tehdä yhdessä Jyväskylästä Suomen halutuin kaupunki, meillä on siihen kaikki edellytykset!

Joukkuepeliä monessa muodossa

Tulin juuri pelaamasta jääkiekkoa. Jyväskylän varuskunnan vuorolla oli parikymmentä pelaajaa, hymyissä suin mentiin ja kivaa oli. Nuoremmat meni kovaa, mutta kyllä lapaankin lättyä tuli kun vaan oikeassa paikassa sattui olemaan. Jääkiekko on hieno laji ja Ilmavoimien harrastetuin. Se on taktisesti vaativa joukkuepeli, niin kuin lentäminenkin.

Jääkiekon pelaaminen alkoi Ilmavoimissa 1960-luvulla. Upseerikerhojen pyöreiden pöytien ääressä on vuosien saatossa tehty paljon hyviä päätöksiä, kuten tämäkin. Kauhavalla pitkän ja raskaan päivän jälkeen, 5-6 temppukoululentoa Fougalla, lennonopettajat päättivät kapteeni Heikki Nikusen johdolla kerholla, että talvella ruvetaan pelaamaan lätkää ja kesällä jalkapalloa. Fyysistä treeniä tarvitaan, että kestetään paremmin tuota g-vitamiinia.

Kerhonjohtotornin (= kerhoa vastapäätä oleva kerrostalo) takana olevalle parkkipaikalle tehtiin kenttä. Laitoina toimivat laudat, joilla rajattiin alue ja talon kellarista otettiin letkulla vesi. Tosin hieman alkukankeutta aiheutti Ilmasotakoulun johtaja; pojat olivat veden hitaan virtauksen takia piipahtaneet kerholla ”yksillä” ja sen seurauksena koko parkkipaikka oli aamulla jäässä. Tästä ei johtaja ollut jostain syystä tykännyt.

Mutta periksi ei annettu. Peltipaidoista tehtiin pelipaidat ja itse ommeltiin niihin numerot. Vanhin kun sai valita numeronsa ensin, niin otti ykkösen, helpoimman ommella ja niin edelleen, nuorimmille jäivät vaikeammat numerot. Ensimmäisen kerroksen alimmalle parvekkeelle laitettiin valonheitin, ja hyökkäys auringosta oli kova sana. Ontonneva Red Wings oli syntynyt.

Pelailtiin silloin tällöin pelejä ja turnauksia Kauhavan, Utin, Porin ja Tampereen kesken. 1980-luvun taitteessa homma vakiintui, ja siitä lähtien on Ilmavoimien jääkiekkoturnaus järjestetty vuosittain, ja vuodesta 1983 lähtien Vierumäen Urheiluopistolla. Nyt maaliskuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävä turnaus lienee puolustusvoimien suurin kantahenkilökunnan liikuntatapahtuma.

Jääkiekko sopii hyvin Ilmavoimille; taustasta, henkilöstöryhmästä, työtehtävästä ja iästä riippumatta pelataan yhteen. Yhtenä joukkueena mennään kohti maalia. Kaveria arvostetaan ja siihen luotetaan. Tämä on joukkuepeliä, ja meidän Ilmavoimat on yksi maailman parhaimmista. Näin on kansainvälisesti tunnustettu. Jatketaan samassa hengessä ja pidetään Ilmavoimat huipulla!

Turvallisuuden ja talouden on aina oltava kunnossa

”Niin muuttuu maailma, Eskoni.” Totesi suutari Topias pojalleen Aleksis Kiven Nummisuutareissa, kun tämä kosioretkelle lähti. Niin se muuttuu, niin se on aina tehnyt ja tulee tekemään. Muutoksessa on syytä pysyä mukana.

Maailmanpoliittinen tilanne muuttui Venäjän tunkeutuessa Ukrainaan ja alkoi jälleen uusi ajanjakso. Venäjä hyökkäsi Tsetseniaan vuosina 1994 ja 1999 ja Georgiaan vuonna 2008, nyt oli Ukrainan vuoro. Krimihän kuului ennen Venäjään ja siellä on heidän Mustanmeren laivaston tukikohdat, suuret luonnonrikkaudet ja Itä-Ukrainan venäjänkielisillä alueilla voimakkaasti sotateollisuutta.

Mielipidekyselyjen mukaan turvattomuuden tunne ja Venäjän pelko ovat Suomessa lisääntyneet. Pitää kuitenkin muistaa, ettei Suomi ole Ukraina, joten ei tule ruokkia turhia pelkoja. Suomessa on hyvässä kunnossa olevat turvallisuusorganisaatiot: Rajavartiolaitos, Tulli, Pelastuslaitos, Poliisi ja Puolustusvoimat. Tämän lisäksi jokainen ministeriö vastaa varautumisesta poikkeuksellisiin oloihin omalla toimialueellaan. Tässä mielessä Suomi on varsin poikkeuksellinen ja harvinainen yhteiskunta maailmassa. Kokonaismaanpuolustus ja poikkeusoloihin varautuminen ovat varsin hyvällä mallilla.

Toki vallitsevaan tilanteeseen ei saa tuudittautua vaan turvallisuusrakenteemme on jatkuvasti pidettävä ajan tasalla ja taloutemme terveenä. Ne ovat yhteiskuntamme kivijalat ja perustana kaikelle muulle. Tuleville sukupolvillemme pitää jättää hyvässä kunnossa oleva ja kansainvälisesti kilpailukykyinen Suomi.

Tiedustelulainsäädäntö tulee uusia ja siten saada viranomaisille oikeus tietoliikennetiedusteluun. Kun sotilaallinen toiminta siirtyy signaaleista taivaalla verkkoon, pitää tiedustelun päästä sinne mukaan. Valtionhallinnon vuoden 2011 kohdistamat supistukset puolustushallintoon tulee perua ja kasvattaa lähivuosina Puolustuksen parlamentaarisen työryhmän raportin mukaisesti. Sehän oli varsin yksimielinen ja antaa siten hyvät osviitat tulevalle hallitukselle. Suuret muutokset ja rakenneuudistukset on jo tehty, joten nyt keskitytään maanpuolustuksen ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Pitäkäämme Suomi myös tulevaisuudessa yhtenä maailman parhaimmista maista!

Suomi on hyvä maa, mutta hyvinvointivaltiotamme on uskallettava uudistaa

SUOMI ON HYVÄ MAA,
mutta hyvinvointivaltiotamme on uskallettava uudistaa

Suomi on hyvä maa, joka kestää kansainvälisen vertailun. Suomalainen yhteiskunta kuuluu maailman kärkijoukkoon, onpa sitten kysymys turvallisuudesta, taloudesta, poliittisesta vakaudesta, kulttuurista, koulutuksesta, sosiaaliturvasta, ympäristönsuojelusta, puolustusvalmiudesta – melkeinpä mistä tahansa.

Se on helppo huomata käydessään maailmalla ja seuratessaan maailman tapahtumia. Myös huomattavia tunnustuksiakin olemme saaneet; näkyvimpinä taannoinen Newsweekin luokittelu Suomen maailman parhaaksi maaksi asua, jatkuva menestys koulutaitoja mittaavissa PISA-tutkimuksissa ja tuoreimpana Fund for Peace –järjestön maamme luokittelu maailman vakaimmaksi valtioksi, muuten jo neljättä kertaa peräkkäin.

Kuvaavaa on myös se, että Euroopassa on vain kolme maata, jotka ovat katkeamatta säilyttäneet sekä itsenäisyytensä, että parlamentaarisen demokratiansa yhtä kauan kuin Suomi. Ne ovat Iso-Britannia, Ruotsi ja Sveitsi. Mielestäni perusedellytys jatkossakin on yhteiskunnan turvallisuuden takaaminen ja siten vakauden ja taloudellisen toiminnan turvaaminen myös jatkossa.

Uudistuksia tarvitaan, jotta pysyisimme edelleenkin yhtenä maailman parhaimmista hyvinvointivaltioista. Maailman muuttuessa ympärillämme on pysyttävä mukana, kansainvälisestä kilpailukyvystä on pidettävä huolta ja julkisia rakenteita uudistaa yhteiskunnan muuttuessa. Tasavallan presidentti sanoi uudenvuoden puheessaan, että taloutemme perusteet haurastuvat, ja että nyt on avoimen peruskorjauksen aika. Näinhän se on.

Sosiaali- ja terveydenhuollon iso uudistus tarvitaan kiireimmiten. Parlamentaarisesti laajapohjaisen valmistelun yhtenäisenä tavoitteena on ollut alusta alkaen saada aikaan mittava, koko maan kattava rakenteellinen ja rahoituksellinen sote-uudistus. Eduskunta on näin tahtonut, samoin Kuntaliitto. Poliittiset puolueet ja erilaiset terveydenhuollon asiantuntijaorganisaatiot ovat olleet samoilla linjoilla. Työmarkkina- ja elinkeinoelämän järjestöt ovat julkilausuneet samat tavoitteensa.

Tuntuu hassulta, että perustuslailliset ongelmat voivat demokratiassa ohittaa yhteisesti määritellyn suuren uudistuksen tavoitteen ja suunnan. Tyrmääjien perustelutkin vaikuttavat kapea-alaisen heppoisilta suuren uudistuksen kiistattomaan tarpeeseen nähden.

Perussyyt uudistuksen tarpeellisuudelle, kun ovat soten korkeat kustannukset ja niiden huikea kasvunopeus, kuntien heikko rahoitustilanne ja –näkymä sekä byrokraattiset rakenteet. Suomen luottoluokitusta laskettiin jokin aika sitten. Yksi keskeisistä syistä oli suomalaisten hyvinvoinnin palvelurakenteiden raskaus, tehottomuus, monimutkaisuus ja muuttumattomuus. – Palvelurakenteemme ovat myös kansainvälisesti vertaillen raskaat ja byrokraattiset sekä kustannustehottomat. Julkisten ja yksityisten palvelujen käytännön yhteys ja käyttämisen mahdollisuudet ovat vaatimattomat.

Kuntauudistus ajettiin monen vuoden valmistelun ja jahkailun jälkeen jo kiville! Silloinkin nähtiin, että kuntauudistus olisi olennainen ja välttämätön toimi. Näin sanoivat yksituumaisina puolueet, Suomen Kuntaliitto, yrittäjät ja elinkeinoelämä, tutkijat ja monet muut. Siinä vain oli jonkun verran eroavuutta, millainen kuntauudistus haluttaisiin. Hallinnon rajoja kuitenkaan ei pidä kaivata, vaan elinvoimaa, tehokasta toimintaa ja kuntalaisten tarvitsemia parempia palveluja. Tämänkin uudistuksen ”torppasi” perustuslailliset tulkinnat.

Suomen pankin aivan uunituore lähivuosien ennuste oli karun synkkää luettavaa: ”Suomen Pankin ennusteen mukaan talouden lähivuosien näkymät ovat heikentyneet maassamme edelleen. Suomen Pankki arvioi tilanteen vakauttamisen edellyttävän jatkotoimia talouden rakenteiden uudistamisessa ja julkisen talouden sopeuttamisessa.”

Aikaa on vähän. Kunta- ja palvelurakenteemme ovat kiistattoman raskaat ja kalliit. Taloudelliset edellytykset hyvinvointimme ylläpitämiseksi hupenevat kovaa kyytiä. Julkisten rakenteiden uudistamista tarvitaan työpaikkojen luomisen vauhdittamiseksi ja kansantaloutemme kestävyyden parantamiseksi! Hyvinvointivaltiota on uskallettava uudistaa ja sen aika on juuri nyt!

Juha Suonperä
Eversti evp
Kaupunginvaltuutettu

Hanssin-Jukka – Suomen tunnetuimman lentokoneen tarina

Tammikuun alussa vuonna 1935 starttasi koelennolle Douglas Aircraft Companyn tehtailta Santa Monicassa DC-2 kone, jonka nokassa komeili hollantilainen nimi ”De Haan” (=kukko). Kaikki sujui hyvin ja kone luovutettiin hollantilaisen lentoyhtiö KLM:n edustajille. De Haan lennettiin Kalifornian lämmöstä New Yorkiin, purettiin ja rahdattiin SS Deutchland –nimisellä laivalla Amsterdamiin, ja koottiin Fokkerin tehtailla.

De Haan lensi Keski-Euroopan reiteillä ja myös aina Indonesiaan saakka; reitti Amsterdam-Jakarta kesti yhteen suuntaan viisi päivää. De Haan palveli KLM:llä viisi vuotta lentäen yli 5000 tuntia. Talvisodan alettua ilmavoimiemme vapaaehtoislentäjäksi ilmoittautunut ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen osti De Haanin KLM:ltä sukulaistensa rahoilla, muunti sen Trollhättanissa pommikoneeksi, antoi nimeksi Hanssin-Jukka, ja luovutti Suomen Ilmavoimille.

Ilmavoimissa Hanssin-Jukka palveli 15 vuotta, aina kesäkuuhun 1955 saakka lentäen reilut 2500 tuntia. Se suoritti talvisodassa yhden ainoan pommituslennon, jonka jälkeen se purettiin takaisin kuljetuskoneeksi. Jukan tehtävät olivat hyvin moninaisia; se vei lentäjiä Saksaan hakemaan Mersuja ja Junkkersseja, vei Laguksen panssareille polttoainetta pitäen ne liikkeessä, evakuoi haavoittuneita Karjalasta, kuljetti marsalkka Mannerheimia, huolsi kaukopartiomiehiä, otti ilmavalokuvia. Hanssin-Jukka on erittäin merkittävä kone Suomen Ilmavoimien historiassa, ensimmäinen kuljetuslentokoneemme.

Se on myös ollut erittäin onnekas kone. Pari kertaa se sai hieman siipeensä laskun yhteydessä telineiden pettäessä. Saksan Augsburgin kentällä se jäi pommisateen alle amerikkalaisten B-17 –”lentävien linnoitusten” moukaroidessa Messerchmitt AG:n tehtaita. Siitä se selvisi suhteellisen vähäisin vaurioin, reikäisenä mutta lentokuntoisena.

20 vuotta lentäjänä – 20 vuotta kahviona

Sotien jälkeen ilmavoimat romutti loppuun lennettyjä koneitaan ja niin olisi käynyt Jukallekin, ellei sitä olisi Hämeenlinnan ampumaseuran toimesta pelastettu kahvioksi Hämeenlinnan rantatorin laidalle. Avajaisia vietettiin elokuussa 1959 ja vuosikaudet Hanssin-Jukka tarjosi elämyksiä tavallisille kansalaisille maan pinnalla. Kahvilatoiminta loppui syksyllä 1981, jolloin oli taas vaara, että kone romutettaisiin. Nyt sen pelasti Karjalan Lennoston kilta järjestäen kansalaiskeräyksen, jonka tuotolla se osti jo melko rapistuneen koneen. Se purettiin ja siirrettiin Tikkakoskelle, jossa se luovutettiin ilmavoimille entisöitäväksi ja edelleen museoitavaksi.

Seuraavat 30 vuotta Jukka odotti entisöintiään peltisessä kaarihallissa ”Luonetin” kentän kupeessa yhdessä muiden lentokoneraatojen kanssa, kunnes se viimein entisöitiin Ilmasotakoulun Killan siipien suojissa. Entisöinti oli iso projekti ja merkittävä isänmaallinen teko, johon osallistui pyyteettömästi monet eri osapuolet. Suurin rahoittaja oli Jane ja Aatos Erkon Säätiö ja eniten teknistä tukea antoivat Ilmavoimat, Patria, Finnair ja Insta. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin sille ydinporukalle, joka uhrasi kahden vuoden vapaa-aikansa koneen kunnostamiseen talkoilla.

Paluu Hämeenlinnaan

Hämeenlinnassa on yli kaksi vuotta keskusteltu mahdollisuudesta saada Hanssin-Jukka takaisin kaupunkiin, onpa siitä jopa tehty valtuustoaloite. Suhtautuminen hankkeeseen on positiivista yli puoluerajojen, edes lehtikirjoitteluissa ei kielteistä kantaa ole näkynyt.

Monien vaiheiden jälkeen suunnitelmissa on rakentaa Jukalle esittelytilat kauppakeskus Tuulosen yhteyteen. Kauppakeskus on aina auki ja siellä käy vuodessa lähes kaksi miljoonaa asiakasta. Hämeenlinnan kaupunki on hankkeen takana. Tarkennetut arkkitehtipiirustukset ovat valmiina ja Hanssin-Jukan perinneyhdistys on perusteilla. Tarkoituksena Hämeenlinnassa on aloittaa perustustyöt vielä sulien aikaan. Itse rakentaminen kestää 6 – 8 viikkoa. Sen jälkeen olisi tarkoitus siirtää Hanssin-Jukka Tuuloseen.

Hämeenlinnalaiset varmaan silloin sanotaan, että ”poika on tullut kotiin”. Sanokoot, jos ei onnistu Jyväskylään niin Hämeenlinna on mielestäni seuraavaksi paras paikka.

Minulla oli kunnia olla Hanssin-Jukka –entisöintiprojektin johtajana ja mielestäni entisöinti oli upea teko Ilmavoimien perinteiden säilyttämisessä. Perinteillä siirretään sukupolvelta toiselle kulttuuria ja arvomaailmaa, kerrotaan aiempien sukupolvien uhrauksista ja saavutuksista, niillä vahvistetaan kansallista yhteenkuuluvaisuutta, maanpuolustustahtoa ja uskoa tulevaisuuteen itsenäisenä kansakuntana.

Juha Suonperä
Eversti evp
Kaupunginvaltuutettu

Artikkeli: Pilven Veikko 2.11.2014

Tammikuun alussa vuonna 1935 starttasi koelennolle Douglas Aircraft Companyn tehtailta Santa Monicassa DC-2 kone, jonka nokassa komeili nimi ”De Haan” (=kukko). Kaikki sujui hyvin ja kone luovutettiin hollantilaisen lentoyhtiö KLM:n edustajille. De Haan lennettiin Kalifornian lämmöstä New Yorkiin, purettiin ja rahdattiin SS Deutchland –nimisellä laivalla Amsterdamiin, ja koottiin Fokkerin tehtailla.

De Haan lensi Keski-Euroopan reiteillä ja myös aina Indonesiaan saakka; reitti Amsterdam-Jakarta kesti yhteen suuntaan viisi päivää. De Haan palveli KLM:llä viisi vuotta lentäen yli 5000 tuntia. Talvisodan alettua ilmavoimiemme vapaaehtoislentäjäksi ilmoittautunut ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen osti De Haanin KLM:ltä, muunti sen Trollhättanissa pommikoneeksi, antoi nimeksi Hanssin-Jukka, ja luovutti Suomen Ilmavoimille.

Ilmavoimissa Hanssin-Jukka palveli 15 vuotta, aina kesäkuuhun 1955 saakka lentäen hieman yli 2500 tuntia. Se suoritti talvisodassa yhden ainoan pommituslennon, jonka jälkeen se purettiin takaisin kuljetuskoneeksi. Jukan tehtävät olivat hyvin moninaisia; se vei lentäjiä Saksaan hakemaan Mersuja ja Junkkersseja, vei Laguksen panssareille polttoainetta pitäen ne liikkeessä, evakuoi haavoittuneita Karjalasta, kuljetti marsalkka Mannerheimia, huolsi kaukopartiomiehiä, otti ilmavalokuvia. Hanssin-Jukka on erittäin merkittävä kone Suomen Ilmavoimien historiassa.

Se on myös ollut erittäin onnekas kone. Pari kertaa se sai hieman siipeensä laskun yhteydessä telineiden pettäessä. Saksan Augsburgin kentällä se jäi pommisateen alle amerikkalaisten B-17 –”lentävien linnoitusten” moukaroidessa Messerchmitt AG:n tehtaita. Siitä se selvisi suhteellisen vähäisin vaurioin, reikäisenä mutta lentokuntoisena.

20 vuotta lentäjänä – 20 vuotta kahviona

Sotien jälkeen ilmavoimat romutti loppuun lennettyjä koneitaan ja niin olisi käynyt Jukallekin, ellei sitä olisi Hämeenlinnan ampumaseuran toimesta pelastettu kahvioksi Hämeenlinnan rantatorin laidalle. Avajaisia vietettiin elokuussa 1959 ja vuosikaudet Hanssin-Jukka tarjosi elämyksiä tavallisille kansalaisille maan pinnalla. Kahvilatoiminta loppui syksyllä 1981, jolloin oli taas vaara, että kone romutettaisiin. Nyt sen pelasti Karjalan Lennoston kilta järjestäen keräyksen, jonka tuotolla se osti jo melko rapistuneen koneen. Se purettiin ja siirrettiin Tikkakoskelle, jossa se myöhemmin luovutettiin ilmavoimille entisöitäväksi ja edelleen museoitavaksi.

Seuraavat 30 vuotta Jukka odotti entisöintiään peltisessä kaarihallissa ”Luonetin” kentän kupeessa yhdessä muiden lentokoneraatojen kanssa, kunnes se viimein entisöitiin Ilmasotakoulun Killan siipien suojissa. Entisöinti oli iso projekti ja merkittävä isänmaallinen teko, johon osallistui pyyteettömästi monet eri osapuolet.

Paluu Hämeenlinnaan

Hämeenlinnassa on yli kaksi vuotta keskusteltu mahdollisuudesta saada Hanssin-Jukka takaisin kaupunkiin, onpa siitä jopa tehty valtuustoaloite. Suhtautuminen hankkeeseen on positiivista yli puoluerajojen, edes lehtikirjoitteluissa ei kielteistä kantaa ole näkynyt.

Monien vaiheiden jälkeen suunnitelmissa on rakentaa Jukalle esittelytilat kauppakeskus Tuulosen yhteyteen. Kauppakeskus on aina auki ja siellä käy vuodessa lähes kaksi miljoonaa asiakasta. Hämeenlinnan kaupunki on hankkeen takana. Tarkennetut arkkitehtipiirustukset ovat valmiina ja Hanssin-Jukan perinneyhdistys on perusteilla. Tarkoituksen Hämeenlinnassa on aloittaa perustustyöt vielä sulien aikaan. Itse rakentaminen kestää 6 – 8 viikkoa. Sen jälkeen olisi tarkoitus siirtää Hanssin-Jukka Tuuloseen.

Hämeenlinnalaiset varmaan silloin sanotaan, että ”poika on tullut kotiin”.

Hanssin-Jukan entisöinti on yksi hieno esimerkki kiltatoiminnastamme. Kiltojen yksi tärkeimmistä tehtävistä on perinnetyö; perinteillä siirretään sukupolvelta toiselle kulttuuria ja arvomaailmaa, kerrotaan aiempien sukupolvien uhrauksista ja saavutuksista, niillä vahvistetaan kansallista yhteenkuuluvaisuutta, maanpuolustustahtoa ja uskoa tulevaisuuteen itsenäisenä kansakuntana.

Juhlapuhe ilmasotakoulun vuosipäivän juhlassa 31.10.2014

EVERSTI JUHA SUONPERÄN JUHLAPUHE ILMASOTAKOULUN VUOSIPÄIVÄN JUHLASSA 31.10.2014

Arvoisa Ilmasotakoulun johtaja, hyvä juhlaväki

Vietämme tänään Ilmasotakoulun vuosipäivänä myös perinnepäivää.

Perinteet antavat juuret, me annamme siivet. Ilmasotakoululla on vahvat ja moninaiset juuret ja ne ulottuvat syvälle isänmaamme historiaan. Tukevien juurien varassa seisova puu ei huoju maailman myrskyissä.

Hävittäjälentämisen ja lentokoulutuksen juuret lähtevät Vapaussodan kevään 1918 Karjalan Antreasta, jonne perustettiin Lento-osasto 2, sinne koottiin muun muassa valkoiseen armeijaan loikanneita venäläisiä lentäjiä koneineen. Ensimmäiset suomalaiset lentäjät olivat saaneet koulutuksensa keisarillisen Venäjän armeijan ilmavoimissa. Tuon aikaiset kenttäolosuhteet olivat varsin vaatimattomia, aalttiina kelien vaihteluille ja lentokoulutusta siirreltiin lyhyin välein, ensin Uttiin sitten Turkuun , Santahaminaan ja vihdoin Kauhavalle 1929.Sen nimi oli silloin Ilmailukoulu.

2000-luvun alusta alettiin koulun toimintoja sitten siirtää pala palalta Tikkakoskelle. Ensin kadettikoulutus, sitten vinka-lentokoulutus jne. Nimet vaihdettiin vuonna 2005 Ilmavoimien Viestikoulusta tuli Ilmasotakoulu ja Kauhavalle palautettiin nimeksi Lentosotakoulu. Muistan tuon nimenvääntötaistelun hyvin, jos sitä nyt taisteluksi kannattaa sanoa. Olinhan silloin koulumme johtaja. Olimme täällä päässä hyvin vaitonaisia ja varovaisia, kyseessähän oli Kauhavalaisille hyvin herkkä asia. Nimeksemme oli ehdolla Ilmavoimakoulua, perinteistä Rykmenttiä ynnä muuta. Ilmavoimien esitys taisi olla jonkinlainen kompromissi. Onneksi Pääesikunta kuitenkin päätti asian mainitulla tavalla. Ja nyt kun asiaa tarkastelee, niin päätöshän oli aivan oikea.

Ilmavoimien koulutuksen keskittäminen saa päätöksensä kun Hawkit siirtyvät joulukuussa Tikkakoskelle. Täytyy sanoa, että ruljanssin aikana ei koulujen välillä ollut riitoja ja oltiin Janhusen kanssa jo silloin hyviä kavereita. Mutta voitte arvata kun kävin Kauhavan rotareille pyydettynä luennoitsijana kertomassa Ilmavoimien Viestikoulun tulevaisuuden näkymistä, niin Kievarissa vallitsi silloin hyvin lämminhenkinen tunnelma.

Ilmvoimien viestialan koulutuksen katsotaan alkaneen joulukuun ensimmäisestä päivästä 1941, jolloin Naarajärvelle perustettiin Ilmavoimien Viestivarikko. Sen nimi muutettiin seuraavana vuonna Viestikouluksi, koska viestihenkilöstön koulutus oli sen päätehtävä. Koulun kasvaessa tilat kävivät ahtaiksi ja se siirrettiin 1943 Hämeenlinnan Suomen kasarmille ja koulun lentue sai käyttöönsä Parolan kentän. Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta koulun nimi muutettiin sotien jälkeen Viestipataljoonaksi ja jälleen tilan ahtaudesta johtuen se siirrettiin vuonna 1962 Luonetjärvelle valmistuneisiin upeisiin tiloihin. Esikuntarakennus jäi tosin samassa yhteydessä rakentamatta, se sijoitettiin väliaikaisesti parakkiin ja jäätiin odottamaan uutta esikuntarakennusta. Taidatte muuten odotella vieläkin.

Ilmavoimien lentoteknisen henkilöstön koulutuksen katsotaan alkaneen toukokuun 15. päivänä vuonna 1918 Turussa järjestetystä ilmavoimien mekaanikkokurssista. Sittemmin Ilmailukoulun yhteyteen Santahaminaan perustettiin Mekaanikkokoulu, josta tehtiin ensimmäistä kertaa itsenäinen joukko-osasto 1933. Vuonna 1952 se liitettiin Kauhavan Ilmasotakouluun. Jämsän Halliin rakennettiin uudet upeat lentotekniset koulutustilat ja Ilmavoimien Teknillinen koulu syntyi. Ja viime vuonnahan se sitten siirrettiin tänne, jälleen osaksi Ilmasotakoulua.

Talvisodan aikana tuli esille tarve perustaa koulu nuorelle ilmatorjunta-aselajille, jotta toimintoja voitaisiin yhdenmukaistaa ja kehittää. Ilmatorjuntakoulu perustettiin 1. elokuuta 1940 Santahaminaan. Se siirrettiin Tuusulan Hyrylään 1963 ja liitettiin osaksi Helsingin Ilmatorjuntarykmenttiä. 1980-alussa aloitettiin selvitystyö Ilmasotakoulun ja Ilmatorjuntakoulun yhdistämiseksi, siis jo yli 30 vuotta sitten. Hanke kuitenkin kariutui aselajin suhtauduttua asiaan kielteisesti. Asia tuli uudelleen esille 2000-luvun Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä kun Helsingin Ilmatorjuntarykmentti liitettiin osaksi Panssariprikaatia Parolannummelle ja vuoden 2008 alusta koulu siirrettiin Tikkakoskelle osaksi Ilmasotakoulua.

Hyvät ystävät. Teillä on paljon arvokkaita perinteitä vaalittavananne. Perinteillä siirretään sukupolvelta toiselle kulttuuria ja arvomaailmaamme. Ne ovat tapoja, muistoja, arvoja, jotka korostavat kansallista yhteenkuuluvaisuutta kertomalla menneiden polvien saavutuksista ja uhrauksista, työstä ja taistelusta maan puolesta. Vaalimalla sotilasperinteitä, pyritään ylläpitämään ja vahvistamaan uskoa tulevaisuuteen itsenäisenä kansakuntana ja vaikuttamaan maanpuolustustahtoa kohottavasti suomalaisten keskuudessa.

Tänään avattu hieno muistomerkkipuisto edustaa kaikkia Ilmasotakoulun juuria. Muistuttakoon se teitä koulumme upeasta historiasta ja aiempien sukupolviemme uhrauksista ja antakoon siten voimaa tulevaisuuteen, jatkuvasti kehittää ja uudistaa toimintaa, olla aina kehityksen kärjessä. Perinteet antavat juuret ja te annatte siivet.

Niin muuttuu maailma, Eskoseni, todettiin Kiven Nummisuutareissa jo 1800-luvun lopulla. Niin se muuttuu, niin se on tehnyt aina. Se ei pysähdy ja tulevaisuuden ennustaminen on hyvin vaikeaa, kuten varmaan olette huomanneet. Historiaa on aivan pakko tuntea, jos aikoo ymmärtää tätä päivää, saati ennustaa tulevaisuutta.

Toisen maailmansodan jälkeen elettiin vuosikymmenet niin sanottua kylmän sodan aikaa. Puhuttiin kauhun tasapainosta, oli vahva itä-länsi asetelma, Varsovan liitto vastaan NATO. Kauhun tasapainon takia elettiin vakiintuneissa ja ennakoitavissa olevaa aikaa. Rautaesiripun murentuessa 90-luvun taitteessa patoutuneet paineet purkautuivat. Eurooppaan syntyi 16 uutta valtiota. Monet entiset Varsovan liiton maat pyrkivät kiireesti NATOn siipien suojiin. Balkanin ruutitynnyri räjähti, alkoi pitkäaikainen ja verinen sota. Kuka olisi voinut ennustaa näin suurta yhtäkkistä muutosta Euroopassa?

Venäjän sota Georgiassa vuonna 2008 vaiettiin lännessä suhteellisen nopeasti. Ukrainan sota toi kriisin lähemmäksi ja muutti sodankäynnin muotoja. Venäjä ei katsonut suopein silmin Ukrainan lähestymistä länteen ja mahdollista NATOn laajentumista. Ukraina on tavallaan ollut aina osa äitivenäjää, siellä on paljon Venäjän uusinta ase- ja ilmailuteollisuutta ja Krimillä Venäjän Mustan meren laivasto ja todella suuret luonnonvarat.

Venäjän tilanne on nyt vakaa. Parin viime vuosikymmenen aikana olemme nähneet Venäjällä kommunismin kukistumisen, Neuvostoliiton hajoamisen, 90-luvun Jeltsinin ajan sekasorron, 2000-luvun Putinin vallan keskityksen. Suuria muutoksia, joita oli todella vaikea ennustaa kylmän sodan aikaan.

Sotilaallisen voiman käyttöä Euroopassa ei voi sulkea pois kansainvälisen politiikan työkalupakista. Maanpuolustuksesta on pidettävä huolta, vaikka se taloudellisesti huonoina aikoina vähän sattuukin. Ja meidän itse huolehdittava turvallisuudestamme ja pidettävä yllä riittävää maanpuolustuskykyä, olimme sitten liittoutuneita tai emme. Tänä päivänä etenkin ilmapuolustuksemme suorituskykymme on aivan maailman huippuluokkaa, parempaa kuin se koskaan on ollut, pitäkäämme se semmoisena.

Suuresti kunnioitetun kenraalin Adolf Ehrnroothin sanoin: Suomi on hyvä maa, se on puolustamisen arvoinen ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa. The Best Country in the World, kuten Newsweek sen maailmalle kertoi.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää vuosipäivää, nauttikaa siitä, olette juhlanne ansainneet!

Tikkakosken ilmavoimien ”päätukikohta”

Jyväskylä on merkittävä varuskuntakaupunki. Meillä on Suomen toiseksi suurin varuskunta heti Helsingin jälkeen palkatun henkilöstön määrällä mitattuna. Varuskunta työllistää lähes 1500 henkeä. Vuoden vaihteessa Luonetjärven varuskunnan nimi muuttuu Jyväskylän varuskunnaksi.
Lentotukikohta rakennettiin sisämaahan uusille ja nopeille Blenheim-pommikoneille juuri talvisodan alla, suojaan naapurien pommituksilta. ”Luonetti” täyttää tässä kuussa 75 vuotta.

Puolustusvoimat on keskittänyt viimeisen 15 vuoden aikana merkittävästi toimintojaan Tikkakoskelle, mikä julkisuudessa on jäänyt vähälle huomiolle. Luonetjärven varuskunnan kehittäminen on kuitenkin yksi niistä positiivisista asioista mitä Keski-Suomessa on tapahtunut ja tapahtuu. Ja onhan niitä muitakin kuten Valmetin paperikoneteollisuus, Äänekosken biotuotetehtaan tulevat investoinnit, teknologiateollisuuden ja metsäteollisuuden piristymiset.

Kaikki alkoi vuonna 2000, jolloin päätettiin keskittää Puolustusvoimien elektronisen sodankäynnin koulutus Tikkakoskelle, koska Ilmavoimissa oli alan parasta osaamista. Se oli päänavaus, alkoi rakentaminen ja toimintojen keskittäminen. Rakennettiin muun muassa uusi koulutalo, elektronisen sodankäynnin koulutuskeskus ja laivuerakennus. Organisaatiot uudistettiin, komppanioiden kasarmirakennukset peruskorjattiin ja modernisoitiin nykyaikaisiksi. Tuli uudisrakennuksia, peruskorjauksia, laajennuksia, plattaremonttia, yli sadalla miljoonalla eurolla. Ja rakentaminen jatkuu myös tulevina vuosina.

Tikkakoskelle on siis keskitetty lähes kaikki Ilmavoimissa annettava koulutus. Loppuvuodesta siirretään Kauhavalta myös Hawk-lentokoulutus. Siis Hallin ja Kauhavan varuskunnat lakkautetaan ja Tikkakoskelle siirretään niiden toiminnot. Se on Hallille ja Kauhavalle tietenkin kova paikka.

Alun kolmatta sataa nuorta perhettä miettii tällä hetkellä Pohjanmaalla ja Jämsän seudulla mahdollista muuttoaan Jyvässeudulle. Tikkakosken palvelujen saneeraaminen on mielestäni lyhytnäköistä politiikkaa. Uimahalli/monitoimitalo ja siihen liittyvät nuorisotilat poistettiin käytöstä, samoin pari leikkipuistoa ja uimaranta. Yhden leikkipuiston ylläpitäminen maksaa kunnalle reilut 5000 € vuodessa. Lukion kohtalo on suurennuslasin alla eikä terveyskeskuksesta saada lääkäripalveluja. Tikkakosken liikuntapaikkatarjonta ei ole tällä hetkellä tarpeeseen nähden riittävä.

Mutta parempaan suuntaan vihdoinkin mennään. Kaupunki on todennut, että asukasmäärä ja Tikkakosken maantieteellinen sijainti erillään muusta kaupunkirakenteesta edellyttää omaa alueellista lähiliikuntapaikkaa. Eli keskustan koulupiha-alueiden ja ”Monnarin”-alueelle tehdään yleissuunnitelma, jota sitten 2016 toivottavasti aletaan toteuttaa. Samalla periaatteella kuin tehtiin lähiliikunta-alueet Keljoon ja Puistokoululle. Suunnitelmaa tehdään yhteistyössä eri osapuolten, muun muassa varuskunnan kanssa. Siitä tulee turvallinen ja valoisa lähiliikuntapuistokokonaisuus, joka palvelee aina lapsista ikäihmisiin saakka. Sinne tulee skeittirataa, juoksurataa, tekonurmea, frisbeegolfrataa, pienpelikaukaloa, ulkokuntolaitteita. Kaikille vähän jotain, jotain mikä liikuttaa ihmisiä.

Tikkakosken palvelujen ylläpitämisellä ja kehittämisellä parannetaan myös mahdollisuuksiamme saada ”pakkosiirrettyjä” muuttamaan alueelle. Valtion satsatessa voimakkaasti Tikkakosken kehittämiseen, tulee mielestäni kunnankin hoitaa velvollisuutensa palvelujen tuottajana.

Tikkakoskelle on vuosien saatossa syntynyt melkoinen ilmapuolustuksen osaamiskeskus, ainoa tässä maassa ja siellä on ilmailun huippuosaamista laidasta laitaan. Ilmailu on yksi Jyväskylän ja Keski-Suomen vahvuuksista.

Juha Suonperä
Eversti evp
Kaupunginvaltuutettu